Julkaistu Keski-Uusimaassa 8.4.2025

Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen painopiste on ollut kotiin vietävissä palveluissa, mutta samanaikaisesti henkilöstökulut ovat kasvaneet. Myös tehostetun palveluasumisen piiriin odottavien asiakkaiden määrä on kasvanut valtavasti. Jokin tässä yhtälössä ei täsmää.

Kotiin vietävät palvelut eivät ole mikään ihmelääke talousongelmiin – päätetty painotus on virheellinen. Aluevaltuuston kokouksessa 27.3. saimme nähdä, kuinka suuri joukko huonokuntoisia vanhuksia odottaa pääsyä tehostettuun palveluasumiseen. Jonottavien määrä osoittaa jyrkästi ylöspäin. Kotihoidon painotus tuo vain näennäisiä säästöjä, sillä se ei vastaa todellisiin hoivan tarpeisiin.

Millainen hyvinvointiyhteiskunta jättää vanhukset koteihinsa silloin, kun heillä on akuutti tarve hoivalle ja ympärivuorokautiselle avulle? Oma koti on hyvä asumismuoto vain silloin, kun vanhuksen toimintakyky sen mahdollistaa. Yhteisöllisen asumisen lisääminen ei saa alentaa hoivan tasoa, vaan sen on parannettava elämänlaatua. Ikäihmisten palveluissa on pystyttävä vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin, ja joskus se tarkoittaa, että on aika siirtyä tehostettuun palveluasumiseen.

Politiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja erityisen tärkeitä ne ovat silloin, kun julkinen talous on tiukilla eikä kaikkeen ole varaa. On totta, että hyvinvointialueiden, myös Keusoten, on saatava taloutensa tasapainoon. Mutta olemmeko nyt tasapainottamassa hinnalla millä hyvänsä? Jokaisen kunta- ja aluepäättäjän tulisi muistaa, että potilastilastojen takana on aina ihminen, joka odottaa helpotusta tilanteeseensa tai pääsyä hoidon piiriin.

Hallituksen tulisi nyt antaa hyvinvointialueille enemmän aikaa alijäämien kattamiseen, jotta vältytään lyhytnäköisiltä leikkauksilta, jotka pahentavat ongelmia ja tulevat pitkässä juoksussa kalliimmiksi. Vanhusten palveluasumisen tilanne on tämän kehityksen surullinen esimerkki.

Annina Nuutinen, aluevaltuutettu (sd.)

Maria Luoma, vara-aluevaltuutettu (sd.)