Suomen väestöllinen huoltosuhde on heikentynyt nopeasti 2000-luvulla ja heikkenee entisestään tästä. Vuonna 2000 pääasiassa työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä suhteessa työelämässä oleviin oli 49,4 prosenttia, tänään noin 62 ja ennusteiden mukaan vuonna 2050 noin 70,1 ja vuonna 2070 jo 81,1 prosenttia.

Väestön ikärakenteen muutoksella on monenlaisia vaikutuksia. Julkisen talouden näkökulmasta se pienentää veropohjaa ja vaarantaa kasvavien sosiaali- ja terveyspalveluiden kysynnän rahoittamista. Tietenkin kaikkien muidenkin menokohteiden, riippuen tehtävistä poliittisista päätöksistä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistuksen taustalla tärkein tavoite on ollut, että väestörakenteen muuttuessa rahat saadaan riittämään ja että palveluissa olevat nykyiset ongelmat saadaan korjattua.

Meillä Keski-Uudellamaallakaan ihmisten hyvinvointipalveluihin liittyvät ongelmat eivät korjaannu lähipalveluita karsimalla. Nämä toimet eivät rakenna kestävää talouden pohjaa.

Suomalaisia uhkaavat monenlaiset krooniset kansantaudit. Sydän- ja verisuonisairaudet, 2-tyypin diabetes, mielenterveyden sairaudet ja muistisairaudet joitakin mainitakseni.

Näiden sairauksien syntyä voidaan ehkäistä kohtalaisen yksinkertaisilla toimilla. Ellei niitä kyetä ennaltaehkäisemään, ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä ja syntyneiden ongelmien hoitamiseen – eikä useinkaan korjaamiseen – menee älyttömästi rahaa.

Esimerkiksi Diabetesliitto on laskenut, että ennaltaehkäisemällä 2-tyypin diabeteksen puhkeaminen 20 prosentilta erityisen suuressa riskissä olevilta, yhteinen säästö vuosittain olisi 700 000 000 euroa. Ja ennaltaehkäisy tarkoittaisi a) oman tilanteen ymmärtämistä ja b) sen mukaisten elintapojen muutosta.

Nyt tarvitaan koko aikuisväestön kattava hyvinvointineuvolarakenne. Sen avulla tunnistetaan järjestelmällisesti kroonisten kansansairauksien riskissä olevat ja autetaan sekä tuetaan ennaltaehkäisemään näiden sairauksien puhkeamista.

Antti Rinne
Eduskunnan varapuhemies sekä aluevaltuutettu Mäntsälästä